sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Christmas presents, vol.2

Ohje: Fingerless gloves/Stulpen(R)
Lanka: Scachenmayr 
Nomotta Rheuma Thermal
Värit: harmaa 02066, vaaleanpunainen 02069
Menekki: harmaa 32 g, vaaleanpunainen 8 g
Tiheys: 40 s ja 38 krs
Puikot: 2,25 mm
Koko: kämmenenympärys 20 cm




Sormettomat. Anoppikokelaalle. Ei hyvät. En ole ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen. 


Halusin tehdä hänelle reumalangasta sormettomat hänen vasemman kätensä reuman vuoksi. Niiden piti olla myös joustavat, jotta turvottaessa ei kiristä ja että mahdollinen rannetuki mahtuu myös. Päädyin perinteiseen joustinneuleeseen ja löysin kivan mallinkin, jota piti vähän muokata langan tiheyksien vuoksi.



Fingerless. For the almost-mother-in-law. I'm not happy with them. At. All. These are knitted out rheumawool, because she has a rheumatism in her left hand. That's why the pattern had to be elastic as well. 





Työ siis oli alusta asti kirottu ja tuhoon tuomittu. Meinasin ensin tehdä kuvio-osuuden vaaleanpunaisella, mutta hetken neulottuani tajusin, että vaaleanpunaisen langanhan tarvitsee kiertää mukana (tein pyöröneuleena). Sitten fiksuna likkana ajattelin tehdä oikeat silmukat vaaleanpunaisella ja nurjat harmaalla. Kesti hetken ennen kuin kädetkin tottelivat tekemään tämän. Muutaman kerroksen sitten neulottuani hoksasin, että sehän ei jousta yhtään. Ei kun taas purkamaan ja lopulta päädyin vaan raitoihin. 
Lanka oli pienen totuttelun jälkeen mukava neulottava, mutta jäljestä tulee helposti epätasaista.



These were cursed right from the start. I had some difficulties to find right combination with the colors, partly because I didn't think before knitting. So I started these few times, before found the right combination. Finally I ended up to make stripes after several cast on. The yarn was nice to knit though.







Kesken työn puikko katkesi. Ajattelin, että saan puikon korjattua, mutta ei se onnistunut enää. Sain kuitenkin neulottua nämä loppuun katkenneella puikolla. Peukaloita ei huvittanut aloittaa tekemään ollenkaan, koska ne olivat liian isot. Ja varmaan liian isoksi jäivätkin, vaikka niitä silmukoita kaventelin ja yritin saada pienemmäksi ilman purkua. Eipä ainakaan kiristä :) 
Viimeistelyvaiheessa menin pilaamaan aikaansaannoksen lopullisesti. Sileyttämisessä hieman mokasin ja vasemmasta kappaleesta tuli isompi kuin oikeasta. Yritin sitä kaikin keinoin kutistaa, mutta en onnistunut. Silloin pääsi kyllä itku kaiken sen uurastuksen ja taistelun jälkeen. Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä kastelin molemmat ja asettelin ne nuppineuloilla sileytykseen samankokoisiksi. Tuli sitten vähän kiirus ja mm. hiustenkuivaajan kanssa yritin saada sormettomia edes kohtuullisen kuivaksi... (Ei kerrota kellekään, että tuolla tavalla pahoinpitelin villalankaa.) Niitä ei ollut edes paketoitu 15 minuuttia ennen kylään lähtöä, mutt akyllä ne suhteellisen kuivana lopulta pakettiin päätyivät. 
No joo, ei tuntunut lahjan saajakaan olevan kovin innoissaan lahjasta, että se sitten siitä uurastuksesta. Sitä kyllä osasin joka tapauksessa odottaa, ihan sama vaikka olisi ollut joku designtuote paketissa...  Ajatus kuitenkin oli hyvä. (Onnistuin muuten tämän bloggauksenkin hävittämään tässä tovin kirjoiteltuani...)



Well, while knitting, the needle broke in two pieces. I didn't feel like start to knit thumbs at all, because they were way too big. Didn't have any energy to rip them and start again, so I tried to decrease to shrink them.
Finally I ruined these when ironing with steam. The left fingerless became bigger than the right one. I tried to shrink that, but didn't succeed. Desperately  I watered them both in the end and settled them as same sizes with pins. I was in a hurry and they didn't have enough time to dry properly. I tried to dry them with a hair blower (don't tell anyone). They were still unpacked only 15 minutes before before leaving home... 
And I don't know if the mother-in-law was happy, at least she didn't show any joyful expressions on her face. Well, but I had seen that coming, I don't know if she would have been happy for anything. Good idea though and that's all what matters to me. (I managed to delete this blogpost as well, after writing it a while.)



Sentään jotain onnistunuttakin: pakettikortit. Ja aikaa meni puoli minuuttia yhden tekemiseen. Messuilta ostetulla paletilla ja ääriviivatarralla pikaisesti kartongille väänsin tuollaiset lumihiutaleet.


Something successful. Package cards for the presents. Took only half a minute each to make them with a sticker and a color palette.














Aloitin eilen Birch -huivin neulomista itselleni. Neuloinkin sitä piktälle viime yöhön ja sekä heti tänään kun heräsin. Ja olen siis edistynyt peräti kolme kerrosta, wuhuu! Eli olen purkanut yhtä kerrosta ties kuinka monta kertaa ja aloittanut koko työn välillä uudestaan, kun lanka on ollut jo niin nukkaista. Jotta työ ei vallan helppoa olisi, niin teen sen vielä kidmohair/silkki-langasta... Ehkä tv:n ääreen voisi valita yksinkertaisemman työn, etenkin, jos ohjelman tekstityksetkin ovat englanniksi.


I started to knit Birch yesterday and knitted that until late night and started right when woke up today. And I'm on row three, yippee! I have ripped one row like zillion times and started the whole work again, because the yarn wasn't usable anymore and ripped again. For extra challenge I chose kidmohair/silk -yarn... Probably I should choose some more simple work when watching TV at the same time, especially with English subtitles.



lauantai 25. joulukuuta 2010

Christmas presents, vol.1

Itsetehtyjä joululahjoja ei tullutkaan tänä vuonna kuin pari kappaletta, koska opiskelujen rankkuus taas pääsi yllättämään. Toinen lahjoista oli itse asiassa vielä kurssityö. Eli tämä:


I didn't have much time to made Christmas presents by myself this year, so I only did couple of them. This one is one of my course work of my studies as well: 




Suunnittelin siskon perheelle laudeliinat, jokaiselle omat. Perheeseen kuuluu siis äidin ja isän lisäksi poika ja tyttö. Idea lähti kehkeytymään suhteellisen nopeasti ja tiesin mitä halusin tehdä. Värjäsin itse jokaiselle omanvärisen laudeliinan. Vanhemmat olivat päävärit ja lapset vastavärit. Äiti sai tietenkin punaisen ja isä sinisen. Tytön piti saada oranssi, mutta koska poika tykkää niin kovasti punaisesta ja oranssista, niin päädyin vaihtamaan pojalle oranssin ja tytölle vihreän.


I designed sauna cloths for my sister's family. In the family are mother, father, son and daughter. I dyed linen by myself and every person got a color of their own. Mother and father are primary colors, mother red and father blue, of course. The kids are complementary colors. I planned to give the green one to the boy, but because his favorite colors are red and orange, I changed them so that the girl got green and the boy orange.







Kulmiin olen kirjonut laaka- ja varsipistoin jokaisen etunimen kirjaimen. Laakapistoja en ole ikinä tehnyt ja ne olivatkin yllättävän vaikeita. En ole ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ei kai sitä heti pro voi ollakaan... Pääasia, että kirjain kuitenkin erottuu.


I have embroidred Everyone's first letter in the corner. This was first time when I did this kind of embroidery and I'm not so happy about them, but you can't be pro right away, right?


Liinat kun yhdistää tietyllä tavalla, muodostuu keskelle sukunimen etukirjain eli A. Ajattelin kirjainkoukeroiden olevan heille suurikin arvoitus, mutta siskoni tiesi heti mitä hakea ja ratkaisi liinapalapelin hyvin nopeasti ja insinöörimiehelläkään ei mennyt koko päivää aikaa, höh. No, kirjain kuitenkin edustaa jokaisen liinassa yhtä osaa perheessä, yhden puuttuessa ei kokonaisuutta syntyisi. Tyylittelin kirjainta jokaisen liinaan lisää, muutoin yksittäiseen liinaan olisi tullut vain pieni ja huomaamaton viiva. Kaikki kirjaimet olen piirtänyt itse ja jokaisessa kirjaimessa (sekä isossa että pienissä) on kaksi lenkkiä tehden niistä yhtenevät keskenään.



When you put the cloths together in specific order, you can see in the middle a letter A. It's the first letter of their lastname. Now every person is part of a family and it isn't whole without another. So there was a little puzzle for them, which by the way my sister solved right away and it didn't took too long for her engineer husband either, hmpf. I thought it would take soooo long... :)



Ison kirjaimen toteuttamiseen oli pari ideaa ja päädyin lopulta ketjuvirkkauseen ajatellen sen olevan nopein ratkaisu. Niin, siis ajattelin. Olen ketjuvirkannut hiukan neuleille ja sehän nyt on eri asia, kuin tiheälle pellavalle... Aluksi valitsin liian paksun langan, ja meni hermo, mutta kokeilujen jälkeen löytyi sopiva. Sinnikkäästi virkkasin samalla kun linnanjuhlia tuijottelin ja valmista tuli, tietty viimetipassa kurssin palautukseen.

Kokonaiseen lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, erityisesti väreihin. Liinoista tuli tosin aavistuksen liian pienet, koska en tajunnut mitata sopivaa kokoa missään vaiheessa... Lapsille ne menee vielä pitkään ja vanhemmillekin varmaan juuri ja juuri. Tosin vanhemmat tuskin omistavat samanlaista takalistoa kuin itsellä on ;)



I'm pretty pleased for these. Except I didn't tested the right size of the cloths before making them. They may be a bit too tiny for the adults, but you can use them. And they probably don't have this kind of butt than I have ;)








tiistai 21. joulukuuta 2010

Jotain pientä


Ostin eilen ihan hävyttömän halvalla tuollaisen kynttelikön, jota piti sitten vähän tuunailla. Eli maalata valkoiseksi. Tarjolla olisi ollut valkoinenkin hiukan kalliimmalla (siinä oli pari kynttilää enemmän), mutta kuten poikaystävä sanoi, niin itse maalaamalla saa "vanhan" näköisen. Etenkin mun maalaamana, kädet kun on loppusuoralla samannäköiset kuin itse tuote. 


This candelabrum was on sale, and this is what I have wanted since long time. But this was brown, so I decided to paint it white.







Mutta kiva tuli :) Harmi kun on vuokrakämppä, tekisi mieli nuo ikkunapokatkin vetää valkoisella, jotenkin ne häiritsee. Onneksi verhoa voi aina pitää ikkunan edessä. Jos sitä lotossa sitten joskus... 


It sure looks like more vintage than the one, which already was white. Especially when I've painted it :)



Samaan hengenvetoon maalasin puiset pyykkipojat. Tarkoitus olisi laittaa joulukortit niillä juuttinaruun roikkumaan, jahka ne nyt vaan kuivuisi.  Mies tuli töistä ja kysyi: "Mikset vetäny spraymaalilla?" Nii joo...no oli paljon mukavampaa sotkea kädet ja vaatteet maaliin. Toisaalta, spraymaalia saattaisi löytyä sitten seinistä, ovista, katosta, lattialta, pöydältä ja tietokoneen näytöstä. Että ehkä näin oli parempi :)


I painted some wooden clothespins as well. I'm going to use them to put Christmas cards hanging. Right away when they have got dry... Hopefully before Christmas :) 

tiistai 14. joulukuuta 2010

Ikinä en mitään jätä viimetippaan, *köh...

Opiskeluhommat rutistin loppuun deadlineen mennessä ja palkaksi sain vuosituhannen flunssan. Se kaatoi kyllä totaalisesti sohvan pohjalle ja pitää vieläkin otteessaan, mutta toistaiseksi parempaan päin olen menossa. Tuli ainakin katsottua kaikki CSI:n jaksot kuluneelta syksyltä ja pari muutakin ohjelmaa... Mihinkään muuhun sitä ei sitten kyennytkään. Ei nukkumaan, koska yskä valvotti, eikä edes neulomaan, ja se harmitti kaikista eniten! 


I have been sick for three weeks now. This flu is unbelievable!  I'm feeling a bit better finally, but couldn't do Christmas cards, which I had planned to do. So these are quick last-day-version of my plans.



Piti noi joulukortitkin väsätä viikonlopun aikana, mutta kuinkas kävikään... Hienot oli suunnitelmat korteille, mutta nyt vähän oikaistiin niiden suhteen. Sain kuitenkin valmiiksi, viimeisenä iltana tietty! :) Tavoistani poiketen tein kaikista korteista samanlaiset. Sentäs jossain osas omia voimia säästää...







Kortin kanteen liimasin tapettia ja tuollaista kuitukangasta/-paperia, mitä lieneekään. Sisälle tuputtelin leimatyynystä väriä ja messuilta ostamastani väripaletista laitoin valkoista väriä kuvan pintaan. 






Tässä alkuperäinen digikameralla ottamani kuva. Käsittelin kuvaa Gimpillä siten, että muutin värityksiä, häivytin reunoja sekä lisäsin kohinaa, sillä halusin kuvasta vanhan näköisen. Alunperin minun piti vedostaa filmikameralla ottamani kuva, mutta enpä sitten ehtinyt pimiöön, kiitos flunssan. Toisaalta kuvasta tuli ehkä "vanhanaikasempi" näin. Kuvan reunat olisi tietysti voinut esim. repiä vanhanajan ilmeen korostamiseksi, mutta totta puhuen se tuli nyt vasta mieleeni. Ei voi mitään. 


This is the original photo, which I took with a digital camera.  I have photoshopped it with changing hue/saturation, fading the frames and adding noise. Got some vintage touch on it. My first plan was to proof a photo, but couldn't because of getting this flu. 






Tämä on joululahja. Ajattelin, että aikaa on tehdä vielä vaikka ja kuinka, mutta tänään tajusin, että joulu on jo ensi viikolla! Noh, kyllä ne valmistuvat (?), mutta tietysti mutkia tuli matkaan. Kuka huomaa? 


This is a Christmas present. I thought I'd have plenty of time to knit them, but just realized that Christmas is on the next week! Of course something came for my way to slow down the project, who notice? 





Juuri niin, puikko katkesi! Eikä ollut ensimmäinen kerta. Nämä ovat minun lempparipuikkoni. En pitänyt niistä tarpeeksi huolta, vaan edellisellä kerralla survoin onnellisesti neuletyön laukkuuni kirjojen, eväiden yms. sekaan ja koulussa huomasin katkenneen puikon. Pikaliimalla sain sen kotona korjattua ja puikot ovat palvelleet hyvin sen jälkeen, mitä nyt kerran onnistuin ne tuosta liitoskohdastakin katkaisemaan. Ja nyt uudestaan aikaisemmasta poikkikohdasta. Liian aggressiivinen neuloja kenties? Noh, toivotaan, että nämä vielä saa pelastettua. Kyseisessä työssä on muutenkin huono karma, koska aloitin neulomaan näitä neljä kertaa. Tosin mitä muutakaan karmalta voisi odottaa, anoppikokelaalle kun kyseiset sormettomat tulevat.


Exactly! I broke the needle! But this wasn't the first time, I have broken it before this autumn and then repaired it with glue. Let's just hope that it will work again. There are some bad karma with this project. I started to knit these four times. Well, what else could you expect, because these are for my future-mother-in-law. 


Jotain hyvääkin: minulla on uusi, toimiva tietokone, kiitos ansaittujen veronpalautusten. Tosin samoin tein saatoin hyvästellä haaveillun etelänreissun, mutta uusi kone on kaikkien kannalta parempi ratkaisu. Säästyy aikaa, rahaa ja etenkin hermoja, mikä varmasti miellyttää myös avokkia. On meinaan muutama ärräpää  tässä opiskelujen aikana päässyt, kun kone ei mm. pystynyt pyörittämään montaa ohjelmaa yhtäaikaa enkä saanut siihen kunnon ohjelmia ladattua. Kerran jos toisenkin vaivalla väännetyt työt sitten hävisivät tai kuvat muuttuivat tekstiksi, ja siitäkös riemu repesi.


But something good: I have now a new computer! I really needed a new one, which would work properly and isn't slow. And I hope it will serve me many years... 
And bougth some yarns with my gift card. Malabrigo lace, in the middle, is sooooo soft. As soon as possible, I will knit a warm shawl out of it.


Ja ehdin Priimaankin tuhlamaan syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin palkinnoksi ahkerasta syksyn opiskelusta:




Keskimmäinen Malabrigo Lace on aivan uskomattoman pehmeää lankaa, pakko saada siitä huivi lämmittämään heti kun mahdollista! Toivottavasti pian...





lauantai 4. joulukuuta 2010

Pieniä valonpilkahduksia :)


No tulipahan yön tunteina askarreltua. Vaikka homma meinas töksähtääkin heti alkumetreille. Ehkä askartelu ei vaan oo sen mun juttu, inhoan kaikkea silppua ja sotkua, jota siitä syntyy. Tai ei varmaan muilla synny :) Itse jos olen pelkästään esim. liiman lähettyvillä, niin eikös kohta ole liimattuna kyllä kaikki muu epäoleellinen, ja se oleellinen on pilalla/liimattuna omiin käsiin. Siksi mä pidänkin niin paljon kakspuoleisista tarroista ja stanssatuista jutuista, kun se niiden kanssa on vaan niin paljon kätevämpää...


I was doing some "paper work" last night. I have enver done anything with decoupage, so I reeeally wanted to try it yesterday evening. I thought it would take only a couple of hours, and be very simple technique, hah-hah... My point was to show my boyfriend how to do those little Christmas lights  out of paper string. We want a big lamp in to our livingroom, so I practiced with these little ones.  
Well, of course he wasn't looking and asked at some point: "Are you still pissed off?" "Why would I be pisssssed off? I'm not!" Well, let's just say that this kind of craft isn't actually my thing, I hate all the mess, which I can cause.  E.g. I'm very good at gluing my fingers together etc. 

I finished working after two-three hours. I had some decoupage left, so I covered a shoe box with a Wollmeise paper bag and some lace.


No joo, mutta siis ajattelin tässä perjantain iltatunteina tehdä "nopeasti" pari narupalloa decoupage-lakalla, jota ostin kässämessuilta. Tai ennemminkin näyttää miehelle, että miten tehdään narulamppu (itsekään sitä koskaan kokeilematta...), jos sekin vaikka innostuis. Idean näihin lamppuihin sain siis messuilta, täältä
Ensin metsästettiin narua (koska se oli pakko saada just NYT se lamppu), jota ei siis löytynyt. Sitten metsästettiin oikean kokoisia ilmapalloja, koska ajattelin tehdä jo valmiiksi olemassa olevasta mustasta narusta pikkulamppuja. Vesi-ilmapallot sentäs löyty. Ja eikun hihat heilumaan.



Puhkaistu ilmapallo.

Ei se ollutkaan ihan niin nopeaa ja helppoa ja siistiä, kuin kuvittelin. Kädet ja vaatteet aivan liimassa ensimmäisen pallon ekan narunkiepautuksen jälkeen. (Luulen, että päiväkotilaisetkin onnistuis tässä paremmin.) Tietenkään en voinut luovuttaa, vaan sinnikkäästi jatkoin. Miestä ei tietenkään näkynyt mailla eikä halmeilla. Jossain välissä se kyllä huikkas, että vieläkö mä kiukuttelen... Ai mitennii kiukuttelen?! Enkä kiukuttele! Sisulla tein kaikki aiotut 15 palloa, jee! Ja aikaa meni "vaan" kaks-kolme tuntia, jee. Narua jäi vielä yli, että mies voi sitten tehdä loput ;) Mutta loppujen lopuks olen tosi tyytyväinen, vaikka ne eivät ole ihan pyöreitä tai samankokoisia.
Vielä pitäis narua hankkia siihen kattovaloon. Sitä saa sitten ainakin täältä.


Puu on maalattu oksa muutaman vuoden takaa ja toimittanut meillä joulukuusen virkaa jouluisin. Muutoin se on meidän talvipuu. Tuoli on myöskin itsemaalattu.

We have painted the tree few years ago and it's our Christmas tree at Christmas time and otherwise it's our winter tree. We have painted the chair as well.



























 Ja koska purkista valutettua lakkaa jäi vielä, enkä viitsinyt sitä enää purkkiin sohia takaisin (ai miks?), niin pitihän siitä vielä jotain... Kenkälaatikoita löytyy huushollista vaikka kuinka, edellisen työn peruja, ja yksi Wollmeiselta saatu paperipussi pyöri jaloissa, niin äkkiäkös (heh-heh) sillä kenkälaatikkon päällystää.


 Pitsinaru vielä kaupan päällisiks, ni á vot! Kyl o hieno! Tässä voiskin sitten säilytellä vaikka sukka- ja pyöröpuikkoja tai jotai. Käyttöä varmaan löytyy.












Kellohan oli sitten niin paljon, etten edes muista milloin viimeeksi ois noin myöhään tullut valvottua... Samalla intensiteetillä jos keskittyis vaikka siihen opiskeluun. Valoa tosin pilkottaa silläkin saralla: kohta saa ihan luvan kanssa tehdä ihan muuta kuin opiskella, ilman huonoa omaatuntoa! Alkaa nimittäin kauan odotettu ja erittäin ansaittu LOMA. Mitä nyt muutama työpäivä vähän häiritsee, mutta sekin tuntuu lomalta. Jos sitten tuon kuukauden aikana sais muutaman kauan aiotun sekä tekeillä olleen neuleprojektin tehtyä. Ja viimisen koulupäivän jälkeen kyllä ansaitusti marssin Lankatalo Priimaan ja törsään surutta mun synttärilahjaks saadun lahjakortin -ja toivottavasti en hirveesti yli sen. Se on ainakin varma, että aion lomalla neuloa niin paljon, että korvista tursuu ulos. Fysioterapeuttikin kiittää :)


A couple of days and then my  well earned holiday will start! I'm going to knit like a crazy and rest :) 

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ideoita

Sain hyvältä ystävältä Iberon korut  myöhäisenä synttärilahjana. Näistä molemmista tulee varmasti mun uudet lempparit <3 Mutta siis tosi simppeli ja kiva idea toteutettavaksi :)

I got as a lately birthday present couple of ear rings from a very good friend of mine. These are my new favorite ones <3 And very simple and fun idea to make by self :)








Ja tietty kävin kässämessuillakin. Onneksi puolet mietityistä hankinnoista oli jo myyty, niin säästyipä nekin rahat  :) Kimaltelevat paperit pohjalla on silitysraudalla kiinnitettäviä, vaikka paitaan.  Strassit myös. Väripaletti on vähän pastelliliidun tyyppinen, tai ennemminkin luomivärin. Olen mä sitä jo ehtinyt vähän testaamaan, mutta tuleeko niitä siten ikinä käytettyä...krhm. Korttipohjia, leimoja, leimatyyny ja Ilun lankaa. Oli alennuksessa niin pakkohan se oli ostaa, etenkin kun se on mun eka Handu ja alpakka/merinovillaa. Projekti on valmiiksi mietitty, jahka näiltä opiskelu/joulukiireiltä ehtii...

Ainiin, ja yksi kirjojan ehdoton raamattu tuli hankittua, sekin kun oli alennuksessa. Nikki Tinkler: Vanukirjonnan käsikirja (enpä muistanut ottaa kuvaan). Vaikka ei vanukirjontaa harrastaisikaan, niin kirjasta löytyy kaikenlaisia kirjontapistoja perinteisistä erikoisiin, suosittelen ehdottomasti! 
Tällä hetkellä teen kurssityötä, jossa on laakapistoja (ei voi laittaa kuvaa, tonttuhommia) Kun ei osaa, niin ei osaa. Ei kyllä voi olettaakaan, että heti sitä olisi mestari, mutta ärsyttää, kun joku asia ei heti menekään putkeen, mrr..


I was at the craft fair last Sunday. Bought a lot of stuff, hopefully have some day time to use them. The yarn is Handu's handdyed yarn, my first one. Alpaca and merinowool. I bought it only because it was on sale... And I do have a project in my for that yarn, I just have to study a week and then there's those Christmas things going on.

Oh, and I bought the best book about embroidery (it's not in the picture). Nikki Tinkler: The Quilter's and Patchworker's Stitch Bible. The name of the book tells you everything :) I highly recommend it, if you're doing any kind of embroidery!



torstai 25. marraskuuta 2010

Mehukasta väriä!

Olin viime viikolla opettamassa Kool-Aid värjäystä kanssasisarilleni. Pieniä mutkia oli matkassa värien suhteen ja allekirjoittanut unohti ottaa omaa värjättävää mukaan. Onneksi ystävä hädässä tunnetaan jne. Toisten ahertaessa Kool-Aidejen parissa, sain itse kokeilla eräällä toisella mehujauheella värjäystä, joka oli ystävälleni kulkeutunut mukana omilta reissuiltaan.
Jauhe näytti ensin hyvin sokeriselta ja väri oli siis kola ja ajattelin, että ei siihen mitään tartu. Päätimme kaataa jotain punaista samaista jauhetta sekaan ja johan alkoi tapahtua. Lanka (100% villa) imi väriä kuin häkä! Äkkiä toinen kerä vyyhdiksi ja mukaan samaan pataan. Ensimmäisestä kerästä tuli lohenpunainen ja toisesta hailakampi, lähempänä ehkä ihmisen ihoa kuin lohta.

I was teaching dyeing with Kool-Aid to my classmates.  As the others dyed wihh Kool-Aid, I  tested something other juice powder, which my friend gave me and it worked! The result is very salmon-pink :)

Lohenpunainen ei ole ystäväni mielivärejä, joten sain vyyhdin itselleni :)


Ja pakkasille  valmistui juuri sopivasti paksu kauluri! Tai kauluri siitä piti tulla, mutta yhden alussa tekemän virheen vuoksi siitä tuli nyt huivi, jonka saa siis aukkojen vuoksi pujotettua kauluriksi. Vielä mietin onko se liian pitkä, että puranko, mutta olkoon nyt. Mun mielestä toi harmaa ja vaaleanpunainen vaan sopii niiiiin hyvin yhteen. Ois samanlaista ohutta sukkalankaa, jahka joskus ehtis...

And just perfectly (we have -10 Celsius degrees in Finland) I finished my big cowl. Or actually it's a big, thick scarf, because I made a mistake, but nothing serious :)  I can still use it as a cowl or scarf.



Ohje: oma
Lanka: Löve Garn Cocoon, 100 % villa
Väri: 4811
Tiheys: 13 s/16 krs
Puikot: 8 mm
Menekki: 400 g (8 kerää)
Pituus: 160 cm
















Tässä värit ovat ehkä lähimpänä todellista. Tai itse nään ne näin.
 

Loin 48 silmukkaa. Neuloin 11 krs sileää ja tein ensimmäisen "palmikon" kerroksella 12(oikean puolen kerros). Eli *neuloin 6 oikein, otin seuraavat 12 apupuikolle työn taakse, neuloin seuraavat 12 oikein, neuloin 12 silmukkaa apupuikolta oikein ja neuloin loput 18 silmukkaa oikein. Seuraavat 11 kerrosta neuloin sileää neuletta ja taas 12 kerroksella tein "palmikon", joka kääntyi toiseen suuntaan; neuloin 18 oikein, otin seuraavat 12 apupuikolle työn eteen, neuloin seuraavat 12 oikenja ja sen jälkeen apupuikon 12 silmukkaa oikein, jäljellä olevat 6 silmukkaa neuloin oikein. Taas 11 seuraavaa kerrosta sileää* ja 12 kerroksella neuloin kuten ensimmäisen "palmikon". Toistin *-* kunnes lanka loppui. Jota vielä kuitenkin jäi pipoon :)

Ois yks kiva projekti meneillää, mut siitä ei voi oikein kuvia laittaa, ku se on tonttuhommaa... 

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sydämellinen pipo


Lanka: Cascade 220 Wool
Värit: ruskea 9562
keltainen 2415
punainen 9404 
Menekki:ruskeaa abt 50 g, keltasta ja punaista vähän
Tiheys: 18 s/28 krs
Puikot: 4mm
Koko: Lapsi, pään ympärys 52 cm





Siskon 3,5 vuotias poika ei suostu käyttämään viime vuonna väkertämääni aikaansaannosta. No mitäs täti muuta kun neuloo uuden mieleisen tuleville pakkasille. Kesällä tein hänelle Pikkuveljen (R) samoista langoista ja nämä langat siis oli jäänyt yli, joita ajattelin nyt hyödyntää. 
Pojalta kysyttäessä millaisen pipon hän haluaisi (vaihtoehtoisista väreistä), tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: ruskea pipo, jossa on keltaisia sydämiä ja punainen tupsu. Ei siis punaisia sydämiä tai raitoja tai mitään. Selvennykseksi, että nuoresta iästään huolimatta kyseinen yksilö on erittäin tyylitietoinen ja värisilmää hänellä on koko suvunkin edestä *kateellista pihinää*. 
Esim. kysyttäessä mieluisempaa väriä vihreän ja oranssin väliltä kuului vastaus ponnekkasti: punainen. Joka itse asiassa on aivan loistava väri, koska se on myös allekirjoittaneen lempiväri.
 
My sister's 3,5 years old son didn't want to use a hat, which I knitted for him last year. So of course his nice aunt knits a new hat for him. I did a Pikkuveli (R) for him last summer and I had some yarns as left overs. I suggested the colors of Pikkuveli and asked what kind of hat he would want to have. Answer was bright and clear: a brown hat with yellow hearts on it. And a red pom-pom on top. Nothing more. No stripes or anything. Let me say that he has incredible sense of style and colors *jealous*. 


Noh, kyseisessä pipossa ei kuitenkaan saanut siis olla kuin punainen tupsu. En sitten uskaltanut lähteä revittelemään esim. punaisella virkatulla reunalla tai nauhoilla...
Sydämistä olisin halunnut hieman erilaiset, mutta laiskuus iski enkä jaksanut itse niitä piirtää. Vaikka vaiva tuskin olisi ollutkaan kovin iso... Tupsun tekeminen sitten ainakaan 20 vuoteen oli hauskaa :)





Pipo on aloitettu ylhäältä neulomaan. Lisäyksiä tein ohjeeseen poiketen 96 silmukkaan asti. Neuloin kunnes mitta päälaelta oli 11 cm ja aloitin intarsia -osion. Vaikka kuinka yritin muka jättää lankalenkit tarpeeksi löysiksi, ne vähän kiristää. Niitä yritin sileytyksessä sitten vähän fiksailla. En myöskään tehnyt ainaoikein-reunaa, kuten ohjeessa oli. Kun pipon mitta oli 18 cm päälaelta päättelin keskeltä edestä 34 silmukkaa. Korvaläpille jäi siis 18 silmukkaa/läppä ja takaosalle 22 silmukkaa. Korvaläppäkerroksia neuloin kunnes oli 8 silmukkaa jäljellä ja päättelin ne. Reunaan virkkasin kauttaaltaan kiinteitä silmukoita.

Nyt vähän jännittää, että kelpaako pipo ja onko se liian iso. Meni meinaan ton täällä kotona pyörivän pojankin päähän. No, jos sileytyksessä oisin onnistunut vähä kutistamaan ja mahtuupahan kypärämyssy alle.

EDIT: Pipo oli hyvinkin mieleinen, saajan silmät oikein tuikkivat onnesta :) Hieman ehkä iso, mutta kypärämyssyn kanssa sopiva. Ja onpahan vähän kasvunvaraa.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kas kassi heiluu näin

Olin tuossa taannoin opetusharjoittelussa jonkun aikaa ja opetuslapsikseni sain Helsingin Normaalilyseosta yhden seiskaluokan kässäryhmän. Opetin heitä kahden viikon ajan ja aiheeni oli kassin ompelu. Oppilaat olivat ensin tehneet valmiin laukkukankaan kloriittivärjäyksellä. He olivat painaneet tai maalanneet kassiin kloriitilla joitakin kuvioita, joita sitten lähdimme korostamaan ompelukoneella ommellen.

Oppilaat eivät olleet oikein tyytyväisiä kloriitin synnyttämään kuvion väriin ja tuntuivat aluksi muutenkin innottomilta, joten päätin innostaa heitä tekemiseen tekemällä itse samanlaisen kassin. Kassikangas on mustaa markiisia, 100 % puuvillaa. Maalasin ensin pensselillä kankaalle kirjaimia, jonka jälkeen pysäytin prosessin kastelemalla kankaan.
Taskukankaan sidoin palloksi ja upotin kokonaan kloriittiin ja pidin siellä jonkin aikaa. Taskusta tuli lopulta vihreä.

Sitten alkoi kassin koristelu. Noh, innostuin hieman koristelusta ja projekti ehkä karkasi käsistä... Eilen sitten viimisiä paljetteja ompelin kiinni. Ainakaan kukaan kotona ei voi sitä pölliä, koska se on kuulemma liian tyttömäinen :) Ja mikä tärkeintä, oppilaat innostuivat tekemisestä.

I was in training for two weeks. I taught 7th grade students (one small group) at an elementary school. My subject was teaching sewing with a sewing machine. They had  dyed a bag fabric with chlorite and after that we decorated them. I made a bag of my own, so they could get some ideas and inspiration.


 


Heijastinnauha hiukan loistaa salamavalossa. Käytin harmaata ja vihreää heijastinnauhaa.

Tasku on ommeltu yläpäärmeeseen kiinni.






Kantimessa on vihreää heijastinnauhaa.

Sisäpuolelle on ommeltu kantimien kohdalle nepparit. Sisällä on myös pieni tasku matkakorttia varten.

Piti kirjoittaa myös sydämellisestä piposta, mut hermo meni tähän tekniikkaan. Jos joku fiksu tietää helpon tavan muokata ja asetella näitä kuvia, niin ohjeita otetaan ilomielin vastaan. Välillä käy ajatuksia siitä, että olikohan tää blogi nyt sittenkään ihan viisasta, tapana kun on tuhrata tuntitolkulla ja kaupan päälle hävittää kaikki aikaansaannos :> Onneks näin flunssasena ei oo voimia turhautua. Pipo sitten myöhemmin kehiin.