sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kolme huivia ja sukka (Three scarfs and a sock)

Ennen olen tehnyt yhden projektin kerrallaan. Nykyään on niin paljon kivoja projekteja mielessä, että niitä tuppaa aloittamaan monta yhtä aikaa. Tällä hetkellä aktiivisesti on käynnissä neljä neuleprojektia.


Usually I have had one project at time on my needles. Nowadays there are so many beautiful and inspiring ideas, that I start many projects at the same time. At the moment I have four different knitting projects going on.  



Luentoneule (Lecture knitting)
Skew (R)



Nimensä mukaisesti tätä neulotaan opiskellessa aina kun mahdollista. Malli on juuri sopiva: yksinkertainen ja ainaoikeaa. Neuleessa kuitenkin tapahtuu koko ajan jotain, jotta mieli pysyy virkeänä. Yhdet Skew:t (R) olen jo neulonut, mutta näissä lisähaastetta tuo se, että lanka on hieman paksumpaa kuin ohjeessa käytetty, joten joudun "vähän" laskeskelemaan ja miettimään. Joutuisin joka tapauksessa, koska jalkani on pienempi kuin ohjeeseen annettu.
(Tein taannoin havainnon luennolla, kun neuloin Noropolvareita. Se oli niin yksinkertaista neulottavaa, että meinasin nukahtaa. Onneksi matkassa oli tässäkin postauksessa esiteltävä Birch, joka kaaviollaan piristi kummasti mieltä ja luennoitsijan puheeseen pystyi taas keskittymään.)


As the title says, I knit these every time it's possible on my studies, e.g. lectures. The pattern is perfect: simple and no purling included. Anyway there are always something going on in the knitting, so my mind keeps fresh. I have knitted one pair of Skew (R) before, but extra challenge for these brings the yarn. The yarn is thicker than the one, which is recommended. So I have to calculate and think "some" more. I would have to do that anyway, because my foot size is smaller.
(I realized something on a lecture while ago when I was knitting Noro knee highs. The knitting of them was so simple that I almost fell asleep on the lecture. Luckily I had Birch with me (later on this post) and its pattern demands a bit concentration, so it made me awake again and I could concentrate on the lecture.)



Verkkoluentoneule (Network lecture knitting)

Myös verkosta täytyy kuunnella luentoja. Tämän ikuisuusprojektin ajattelin ottaa tähän, jotta sekin edistyisi. Etenkin kun lupasin tehdä tämän valmiiksi tänä vuonna. Sain juuri puolet valmiiksi – lähes päivälleen vuosi aloituksesta, joten tarvitsee vähän kiristää tahtia, jotta ehtii… Sopiva projekti verkkoluentoihin, kun kaavion osaa jo ulkoa ja se on langankiertoineen ja kavennuksineen piristävä, kuten Skew.




We have to also listen lectures in the internet too. I thougth to knit this neverending project while listening, so that this project would get some progress. Especially because I promised to knit this under this year. I'm on a halfway, almost exactly a  year after starting, so I have to speed up a little. This is perfect pattern for these internet lectures, because I can the pattern from memory and it keeps me focused because of its yarn overs and slip-slip-knits. 


Tv-neule, ulkomaiset ohjelmat (TV-knitting, foreign programs)
Gabriela's wings (R)



Tästäkin mallista tein aikaisemmin yhden version, joka loppujen lopuksi päätyi siskolle, kuten uhkailin. Malli on todella helppo ja nopea, ei tarvitse työtä vilkuilla sitä tehdessä. Ja ihastuin ainaoikeaan, joten halusin tehdä itselle oman huivin omimmista väreistä. Harmaa on nyt pop ja kirkkaista, vahvoista väreistä olen aina tykännyt. Tämä työ tuo kevään tullessaan.


I have knitted this pattern once before. In the end I gave the scarf to my sister as I was going to. The pattern is so easy and quick to knit, I can knit it without looking. I also took a fancy to garter stitches. So I wanted to knit a scarf  for me using colors which I like more. Gray is now in and I have always liked bright colors. The spring is coming with this knitting. 












Tv-neule, kotimaiset ohjelmat (TV-knitting, Finnish programs)
Birch (R)

Tämän kanssa tappelin aluksi. Neuloin, purin, neuloin, purin, kunnes sisäistin kaavion ja osasin katsoa missä kohtaa mätti, jos joku silmukka tippui tai langankierto oli jäänyt  välistä. Tämäkin varmaan menisi ulkomaisten ohjelmien kanssa. 
Laskujeni mukaan paljetit vain meinaavat loppua kesken ja ne on ostettu Tallinnasta Karnaluksista. (Siis aivan pätevä syy tehdä uusi matka ;) ) Minulla olisi harmaita paljetteja, joten taidan niitä neuloa mukaan huiviin, käyhän ne hyvin huivin värin ja värittömien paljettien kanssa. Tosi kätevä tuo paljettilanka, jota voi neuloa mukana. 
Tästä huivista tulee seuraava luentoneule, kunhan Skew:t valmistuvat. Tosin tämä oli tarkoitus saada vielä tämän talven pakkasille…




First I had some troubles with this. I knitted, ripped, knitted, ripped, until I memorized the pattern and was able to notice mistakes. I think I could knit this when watching foreign programs as well.
If I calculated right, I don’t have enough sequins. I have bought the sequinyarn from Tallinn, Karnaluks. ( Totally a good reason to make a trip to there again ;) ). I have some gray sequinyarn, so maybe I’ll use that. They go into with the gray scarf and those colorless sequins. The sequinyarn is very handy, because you can knit it along with the main yarn.
This scarf is going to be next lecture knitting, after I finish the Skew. Well, but I was going to get this scarf ready for this winter…

torstai 27. tammikuuta 2011

Pikapöksyt





















Sunnuntai-iltana tuli ihan pakottava tarve ommella jotain. Aikomukseni on ollut jo pidemmän aikaa ommella velourkankaasta itselleni haaremihousut, lähinnä kotikäyttöön. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Kaavat sain suoraan jo olemassa olevista housuista, eli asettelin housut suoraan kankaalle ja siitä vaan nips naps leikkaamaan. Nämä ovat siis leikattu jotenkin sinnepäin eikä langansuuntiakaan tullut hirveästi katsottua. Leikkasin vyötärökaitaletta ja lahkeensuita varten resorista sopivan mittaiset (=leveät!) palat -enempää ei kyllä ollutkaan, heh. Eli resorit ovat pituudeltaan n. 1/3 lyhyemmät kuin lahkeensuun ja vyötärön ympärysmitat. Ensin resorit ovat ommeltu ympyräksi, taitettu kaksinkerroin ja ommeltu housuihin.


I really had to sew something on Sunday evening. I have had meant to sew harempants for me for a long time. For the purpose I have had velour fabric.  So I just crapped on scissors and fabric and started sewing.
I got the patterns directly out an existing pants. So I placed the pants on the fabric and just cut. Didn't even drawn any lines. So, these are somehow cut and I didn’t check the grainlines either. I also clipped out wide(!) ribbings for the waist and legs. The measurement of the ribbings were about 1/3 shorter than the length of the waist and legs each. First I sewed them as circulars, folded as a half and sewed together with pants.


Vyötärö voi olla myös taittamaton.
The waist can be used as long too.

 Aikaa koko projektiin meni puoli tuntia! Ehdottomasti oma henkilökohtainen ennätys, kun ottaa huomioon, että pöytääkin piti hieman raivata ennen kuin ompelemaan pääsi. Jos ne kurssityötkin valmistaisi yhtä sutjakkaasti, ei tulisi stressattua, mutta se taitaa olla itseltä liikaa vaadittu... :) Tänä keväänä yhden kurssin aiheena on nimittäin suunnitella ja valmistaa liikunta- tai ulkoiluvaate, tämä vähän sivuaa mitä aion tehdä. Omat liikkumiset kun tapahtuu lähinnä altaan puolella (jos tapahtuu) ja ehkä uimapukua en kuitenkaan ala tekemään, ei täyttäisi edes kurssivaatimuksia.
Mutta tyytyväinen olen, tosi mukavat ja ihanat päällä ja näitä voi sitten käyttää kesälläkin.




This all took only half an hour! Absolutely my personal record, and I had to clean my desk first, so that’s included to that time. Even if I could just make any course work as fast, I wouldn’t have any stress. But maybe that’s just too much required from myself. We have a course this spring, which includes that we have to desing and sew a sport or outdoor outfit, this is somehow  what I’m going to make. My sports happens in a pool (if happens) and I think that there’s just too much challenge for me to make a functional swimsuit now, not that it fills the requirements of the course either. 
I'm very pleased to these pants, they are very lovelu and comfort to wear and I can wear them on summer too :)

lauantai 22. tammikuuta 2011

Back to the 80's

Nooooooooou, olin kirjoittanut koko tekstin valmiiksi ja olin just viimeisiä juttuja muokkaamassa kun sain koko paskan hävitettyä! ITKU! Joten puhhuh. Ja tästä vahingosta viisastuneena jatkossa kirjoitan tekstit ensin koneelle!

Noooooo, I had just written the whole text and was doing final changes as this piece of shit deleted all! ALL! So, I try to remember the text, ugh. For now on, I’m going to write everything first with the Word !

Kuva: Poikaystävä, kuvankäsittely on mun käsialaa
Photo by: my boyfriend, the photo is photoshopped by me

Lanka: NoroKureyon Sock
Värit: pinkki S 240 ja vihreä S164
Menekki: Pinkki 52 g ja vihreä 44 g
Tiheys: 28 s ja 40 krs
Puikot: 2 kpl 2,25 mm:n pyöröpuikkoija, joista toiset katkesivat kerran ja tämän jälkeen uudet kerran ennen käyttöä
Koko: EU 36-37
Muuta: projektiin johdosta saimme myös yhedet parkkisakot


Päätin neuloa itselleni vihdoinkin Noropolvarit. Aikomukseni oli käyttää toisia lankoja, mutta harmikseni ne olivat loppuunmyydyt, joten pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin näihin. Tietenkin ensin kysyin poikaystävän mielipidettä, koska minun on ollut aina vaikea itse päättää kahden tai useamman hyvän vaihtoehdon välillä mitään. Joten kiitos myös kahdelle hyvälle ystävälle, joita konsultoin sukkien joustinneuleen pituudessa ja uuden sukan aloitusraidassa :)


Finally I decided to knit Noro knee high socks for me. I was supposed use other colors, but unfortunately they were at that time sold out, so after hard core thinking I ended up to these. But first I had of course asked my boyfriend’s opinion. It has been always difficult for me to make a decision between two or more good options, so I need someone else’s opinion as a help for me to make a decision. So thanks to my two good friends, who helped me with the length of the 1 k 1 p –section and which yarn I should choose to start the other sock with.


Kuva: Poikaystävä
Photo by: Boyfriend


Loin edellä mainitulla tavalla 10s/puikko. Tein lisäyksiä kunnes minulla oli 52 silmukkaa. Neuloin kunnes pituus oli 17 cm ja tein tiimalasikantapään. Kantapään jälkeen neuloin 10cm ja aloitin pohjelisäykset. Tein lisäyksiä joka 6. kerros 4 lisäystä, kunnes minulla oli 80 silmukkaa. Jatkoin niillä neulomista 10 cm, jonka jälkeen pinkin ensimmäisellä neulontakierroksella kavensin 8 silmukkaa. Tämän jälkeen neuloin 1 oikein 1 nurin joustinneuleen. Neuloin 5 raitaa eli 5,5 cm. Joustinneuleen oikeat silmukat neuloin kuten Pikkuprinsessan synttärimekossa.


I casted on 10 sts/needle with Judy’s cats on. Less could have been better, but this is ok. I increased until I had 52 sts. I started to knit the heel, when the length of the foot was 6,7 inches. It could have been only 6,3 inches. After the heel, I knitted until the leg measurement was 3,9 inches (the heel not included). I increased every 6th row 4 sts until I had 80 sts. Then I knitted 3,9 inches and decreased on the first row of the color pink 8 sts (72 left). I did 5 stripes (total 2,2 inches) with 1 k 1 p (36 times on a row). The knitted stitches on that section I knitted as The Dress for The Little Princess.


Sukat neuloin nopeasti. Tosin ei jalan kokokaan päätä huimaa ja sääreni ovat todella lyhyet. (Pelkäsin jo, että värit eivät ehdi vaihtua ollenkaan.) Mutta olen todella hidas neulomaan, joten nämäkin veivät reilu viikon. Uskokaa tai älkää, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni tein tiimalasikantapään. Ohjeen sain Ullasta (linkki yllä). Ohje oli hieman epäselvästi kirjoitettu, ja tein kantapään virheellisesti, mutta kantapää on kuitenkin tarpeeksi hyvä. Ystäväni tiesi neuvoa oikean tavan, joten ensi kerralla osaan tehdä sen oikein.  Lankaa jäi vielä yli, joten saan niistä vielä parit nilkkasukatkin.
These were very fast to knit, but my leg is quite short. ( I was afraid that the colors don’t change at all.) But I’m a very slow knitter, so these took over a week to knit. Believe it or not, but this was my first short row heel ever. I got the pattern from Ullaneule (Finnish link above). I think that the pattern wasn’t written so well.  But I managed to knit the heel, which was good enough for me and a good friend of mine told how it should knit. So on the next time I know.




Tein ensi oikean jalan sukan. Ne tuntuivat jotenkin tutulta. Muistin, että minulla oli ekaluokan kuvassa täsmälleen samanlaisesti raidoitettu villapaita. Väritykset muistuttavat muutenkin 80-lukua, mutta juuri siksi minä niistä tykkäänkin ihan hirmuisesti. Eikä haittaa vaikka tummat raidat ovat sattuneet samoille kohdille, mielestäni se on vain hyvä. Ja ne kuitenkin erottuvat toisistaan.



At first I knitted the right leg’s sock. They reminded me of something. Then I remembered that I have had that kind of sweater on my first classpicture. Otherwise the colors reminds me of the 80’s and that’s why I really like these socks. The dark stripes are side by side, but that deosn’t bother me, it just good. You can still see the difference of them.



P.S. Sukkapuikko-ongelman ratkaisin hiomalla katkenneiden puikkojen päät. Ehkä tämä on vain merkki siitä, että mun ei pitäisi käyttää kyseisiä puikkoja…

P.P.S Miten miehen saa kuvaamaan? Ensin henkseleitä paukutellaan, että ollaan niin superhyviä kuvaajia, lähes ammattilaisia, ja tosipaikan tullen ehkä kaksi kuvaa just jaksetaan räpsästä jotenkin sinnepäin (mutta asia on tietenkin aivan toisin, kun kyse on hänen tekemistään prätkänosista). Kyseiseen ongelmaan pätee ne tunnetut lastenkasvatusmetodit: kiristys, lahjonta ja uhkailu. Tosin onneksi tällä kertaa sain hyvät kuvat käyttämättä kyseisiä metodeja.


P.S. I solved the needle problem by using sandpaper to sharpen the broken ends. Maybe this is just a sign that I shouldn’t use those needles…

P.P.S. How you can get your spouse to take proper photos? First they say that they are super good photographers, next to the professionals, but when it comes to taking photos, they just snap a couple of something like pictures (but the thing is, of course, different when it comes to taking photos of his motorcycle part, he just made). This problem is solved by using the well-known child-rearing methods: extortion, bribery and intimidation. Though fortunately this time I got good pictures without using those methods.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Itkujen itku

Nyt menee kyllä hermo. Ihan totaalisesti. Mä olen yhdet KnitPron pyöröpuikot onnistunut katkaisemaan jo kolme kertaa! No, niiden korjaus ei enää onnistunut, joten ei muuta kuin uudet ostamaan. Ja mitä mitä kävikään. Pakkasin kamoja kassiin, niin jotenkin ihmeellisesti onnistuin saamaan uudet puikot kahdesta (!) kohdasta poikki. No, kotiin olin muutenkin menossa, joten ei muuta kuin avokki maanittelemaan ajamaan Lankamaailman kautta. Sain uudet puikot ja istahdan autoon ja mitä kuulenkaan: naps. Ei en voi uskoa tätä todeksi... En ollut saanut niitä edes pussista pois! Mutta kyllä vain, uudet puikot olivat poikki. Siinä vaiheessa kyllä pääsi pienimuotoinen itku. Kaiken kruunasi tuulilasissa komeileva, mikäs muukaan kuin parkkisakko, koska kiekkoon oli kellonaika laitettu väärin (ajateltu kello 5 eli 17 eli kiekko laitettu kello 7:ään). Eikä edes oltu kauaa sisällä. Uskomatonta.
Nyt olen yrittänyt löytää vaihtoehtoja puisille 2,25 mm:n pyöröpuikoille, mutta aika huonosti tuntuu löytyvän tai en vain osaa etsiä. Ja kun Knit Prot vain oon niiiiiin hyvät neuloa. Eikä mitään hirveän ilmasia, että niitä viittis monet päivässä ostaa, edes vuodessa. Kohta käyn hakemassa tuota pihakoivua ja vuolen ne saakelin puikot itse. Tosin ajattelin testata, että jos kahdesta rikkinäisestä leikkaan kaapelit poikki ja liitän ne jollain konstilla, saan yhdet ehjät pyöröt. Lähden siis kehittelemään tätä ideaa...


I'm frustrated an angry. I have managed to broken one Knit Pros already three times! Well, there were nothing to do to save them so I bought a new pair. Today, when I was backing my unfinished sock (had started to cast off already) into my backpack, my new Knit Pros broke in pieces at two different points. Aaargh. So on my way home after persuading my boyfriend to drive to a yarn shop I bought again a new pair. And what happens? When I'm sitting into the car I hear: snap. Oh please no! Oh yes. I miraculously had manged to brake them too. Noooooo, this is not happening! I hadn't even opened the package! Then I just really had to cry a bit. And what do I see on our windshield? No, no way - a parking ticket! There were a wrong time on parking disc. And we did't spent much time in the inside. Unbelievable. 
Now I have tried to find some other 2,25 circular needles, but haven't succeed yet, or then I'm just miserable with looking after. But Knit Pros are sooooo lovely to use. And the price of them is that kind that I really wouldn't want to buy them every day, not even every year. Soon I will take some birch from our backyard and carve those damn needles by myself! Although I started to think that if I cut cables of those broken circulars and attach them together I will get one pair of unbroken circular needles. I will go to develop this idea...



sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pimeään, kylmään talveen




Äiti pyysi virkkaamaan hänelle yhtiä sukkia varten kaksi kukkasta valkoisesta ja harmaasta langasta, samaan malliin kuin Pikkuprinsessan synttärimekossakin. Mainittakoon tässä välissä, että virkkausta olen harrastanut hyvin vähän koskaan, enkä ole millään tavalla pro siinä. 
Koska malli oli fiilispohjalta tehty, virkkasin uudetkin kukat fiilispohjalta, tosin nyt kirjoitin jotakin ylös, että sain niistä suhteellisen samanlaiset. Innostuin kukkasista niin, että samaan syssyyn tein itsellenikin yhden. Ja voisin tehdä näitä vieläkin. Tämä voi toimia rintaneulana tai jos lisään tähän heijastinnauhaa/ -kangasta, saan tästä heijastimen. Heijastimet kun tuppaavat olevan aina kadoksissa. 
Äidin kukkaset menivät jo hänen matkaansa, joten eivät päässeet kuvaan.



My mother asked me to crochet for her two flowers, the same as I crocheted into The Birthdaydress for A Little Princess. Oh, and I want you to know, that I have crocheted very little in my life, so I'm not pro at all in it. 
Because the pattern is my own, and of course I improvised it when I crocheted, I had to improvise these flowers too. Well, this time I actually managed to write some notes, so that I could crochet the flowers so that they look like same. The crocheting was so fun and fast that I did one for myself too. And could do some more... I could sew some reflecting fabric or use reflecting  thread into it, so that I would have a reflector. It seems that they are always missing. 
I gave my mother's flowers to her, so I photographed only mine. 




Ja lahjuksia. Koska itse on mukamas niin  kiireinen, ettei ikinä ehdi tehdä mitään perusjuttuja itselle, on äiti erikoistunut tähän. Sain häneltä myöhäisenä joululahjana tavattoman pehmeät, lämpöiset ja ihanat polvisukat. Malli on Suloiset sukat -kirjasta. (Kyseisen kirjan annoin hänelle joululahjaksi. :) ) Alaosan joustinneule on neulottu kiertäväksi. Näissä sukissa ei vain ole kantapäätä, joten voin pitää niitä kumminpäin haluan.  Kiitos äiti!



And some gifts. Because I'm supposedly to be so hurry that I have never time to make something basic stuff for myself, my mother does. I got as a late Christmas present so very comfortable, soft and beautiful knee high socks. The pattern is from a book 27 sjove stroemper (which I by the way gave to her as a Christmas present :) ). The one purl one knit -section on the foot is knitted as spiral. There are no heels in these socks so I can use the side, which I want to. Thanks mom!  









perjantai 14. tammikuuta 2011

Synttärikortti pikkuprinsessalle




Tein myös kortin siskontytölle. Otin mallia valokuvasta ja piirsin hänen kuvansa valkoiselle paperille. Ihan ei ole näköinen, mutta haitanneeko tuo. Väritin kortin Promarkereilla ja leikkasin paperiveitsellä kuvan paperista irti.
Tyttö on liimattu kohotarroilla korttipohjalle ja numero on liimattu tavallisesti paperiliimalla.  Numeron yläulmaan vielä sähelsin kimalleliimalla jonkun epämääräisen tähteä muistuttavan sotkun. Tekstin kirjoitin Promarkereilla. Eiköhän tämä yhdestä onnittelukortista mene...


I made also a card for my sister's daughter. First I draw her picture and the number on the white paper and colored them with Promarkers. After that I cut it out and taped it on a card. The girl looks nearly herself on my drawing.
I taped the girl with 3D tape and the number is glued as usual with a paper glue. On the top corner of the number I managed to mess a wannabe-star with a glitter glue. I wrote the text with Promarkers. Well, I think this goes as a greeting card after all. 


Valokuva, josta otin mallia.
The photo, which I used as a model to my drawing.

torstai 13. tammikuuta 2011

Synttärimekko pikkuprinsessalle

Ohje: Bloom (R)
Lanka:Marks&Kattens Safir,
100 % villa
Hjertegarn Ciao Trunte, 
100 % merinovilla
Väri: pinkki itse värjätty, lime 8341
Menekki: pinkki 150 g, lime 12 g
Tiheys: 22 s ja 30 krs
Puikot: 2,5 ja 3,25 mm
Koko: Medium







Neuloin pian yksi vuotta täyttävälle siskontytölle mekon lahjaksi. Mekon hyvä puoli on se, että sen pitäisi mahtua ainakin neljään ikävuoteen asti. Ohje oli helppo, mutta jotkut kohdat minua häiritsi ja kummastutti, sillä ne olivat epäselvästi kirjoitettu. Onneksi itse ymmärrän neulomisesta (tai pitäisi 26 vuoden kokemuksella), joten pystyin päättelemään, mitä ohjeen kirjoittaja kulloinkin tarkoitti. 
Mekko on aloitettu neulomaan ylhäältä. Joustinneuleessa olen oikeat silmukat neulonut takareunoistaan, jotta ne eivät "leviäisi". Eron ehkä huomaa kuvassa, kun olen alkuun muutaman kerroksen neulonut niitä tavallisesti. Mekon neulominen kaiken kaikkiaan sujui yllättävän nopeasti eikä virheitäkään tainnut tulla montaa, tai niitä ei ainakaan huomaa :)



My sister's daughter turns out 1 after a couple of weeks, so I knitted a dress for her. The design is perfect, because the dress should fit to her at least when she is 4 years. The pattern was easy, but there was something that bothered me. Some points were not so clearly written, but luckily I have 26 years' experience in knitting, so I should understand something on my own as well. 
The dress is knitted from top to down. After a couple of rounds I started to knit the knitted stitches from the back of the loop, so the knitted stitches wouldn't "spread", now they look more beautiful (you probably can see the difference also in the photo). The knitting itself took surprisingly only few days and I think I didn't make as many mistakes as usual. At least you can't tell where the mistakes are :)







Langan olen itse värjännyt Teloneilla joskus vuosi sitten. Väriliemi oli 3 % ja siinä on 65 % kylmää punaista, 30 % lämmintä punaista ja 5 % kylmää sinistä. Pohjalangan väri oli luonnonvalkoinen. Olen väriin oikein tyytyväinen, siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin.
Alunperin lanka oli tarkoitettu toiseen projektiin, mutta kummasti aika menee eteenpäin, enkä lankaa siihen projektiin ehtinyt käyttää. Tähänkään lanka ei riittänyt neljään mallikuvion toistokertaan, mutta kolmekin varmasti riittänee pitkään mekkopituuteen, tyttö kun on puolet kummiansa eli mallia persjalka :) Lisää lankaa en olisi tähän hätään ehtinyt värjäämään, ja kokemuksen perusteella en usko, että siitä täysin samaa olisi tullutkaan. Neuloessa ajattelin että onpa langassa solmuja, kunnes muistin, että olin itse yhdistänyt kolme kerää vyyhdiksi, ehhehe.



I have dyed the yarn by myself with Telon. I made a 3 %  colormix, in where I used 65 % of cold red, 30 % of warm red and 5 % of cold blue. The original yarn was naturalwhite. I'm very happy with the color, it's exactly how I had imagined it. 
At first I was supposed to use this yarn for another project, but you know, time goes past and kids grow up... And now I didn't have time to dye some more, and I think it wouldn't been able to get exactly the same color either. When I was knitting, there were few knots in the yarn and I wasn't so happy about them, until I remembered that I had combined three skeins together, hahhaha.






Lisänä virkkasin limenvärisestä langasta kukkasen, johon tein keskustan mekon langasta, joka kuluikin viimeistä milliä myöten tähän. Eli hyvin mitoitettu mekkolanka. Virkkasin samaisesta limelangasta myös mekkoon kuuluvan vyön. Kukan ohje on tehty omasta päästä fiiliksen mukaan ja vyön aloitin kahdella ketjusilmukalla, joihin virkkasin kaksi pylvästä ja seuraavalla kerroksella taas kaksi jne. 


I crocheted the flower. The pattern is from my head. I used all the rest of the dress yarn for this flower. I also crocheted the belt. First I crocheted two chain stitches. The next round I chrocheted two chain stitches, then crocheted two trebles into those chain stitches of the first round, then again two chain stitches and two trebles into the second round's trebles, etc. 


Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, toivottavasti tyttökin on. Voi tosin olla, että hänen isoveljensä tulee kateelliseksi ja haluaa myös vaaleanpunaisen prinsessamekon :)



I'm very happu with the dress, hopefully the girl is too. It could be that her big brother becomes jealous and wants to have a pink princess dress too :)




 EDIT:

Mekko oli juuri sopivan mittainen, itse päivänsankari oli vain niin vauhdikas, ettei kunnon kuvaa edestä saanut.

The length of the dress was perfect, the princess herself was just so lively that I didn't get a proper photo on the front. 

perjantai 7. tammikuuta 2011

Pientä pintaremonttia keittiöön


Ompelin parisen kuukautta sitten keittiöön punavalkoraidalliset laskosverhot (vain laskokset ja mekanismi puuttuvat!), edellisen mustapohjaisen kapan tilalle. Myös keittiössä olevaa epämääräistä tyhjää tilaa peittää verho samaisesta kankaasta. Koska kangasta jäi pieni pala yli, päällystin sillä yhden jakkaran. Kaveri kommentoi lopputulosta mariannekarkki
-keittiöksi. Se ei ehkä vastannut tavoittelemaani mielikuvaa, vaan ennemminkin hain raikkautta ja pirteyttä. Tarkoitus olisi siis myös saada verho nostettua, jotta olematonta päivänvaloa voisi tulvia sisään. (Meillä on kesäisinkin niin pimeä kämppä ilman verhojakin, että askareita "saa" tehdä valot päällä ja lämmityskään ei olisi joskus pahitteeksi.) Noo, ehtiihän sitä sitten vaikka ensi lomalla joskus...


I sewed new cardigans into the kitchen a couple of months ago. The older ones were black and now I wanted a fresher look. Our friend commented that our kitchen looks like a finnish candy called Marianne now. That wasn't exactly my intentions. I was supposed to sew a pleated cardigan for the window, but eh, still waiting for the pleats just showing up miraculously...


Keksimme avokin kanssa tehdä keittiöstä Rokki-Mäkin oloisen. Joten ei muuta kuin mustasta tarrasta leikkaamaan sopivan kokoisia neliöitä ja niitä teippaamaan. Pohjalla on sekä valkoisia että harmaita laattoja, mutta harmaat eivät niin erotu, kun ovat saaneet mustaa rinnalle. Tosin ei taida mustatkaan erottua, avokki kun ei ole huomannut koko teippausta :D 




Teippaus ei oikein aluksi sujunut, vaan onnistuin tuottamaan ilmakuplia enemmän kuin itse teippausta. Yritin leivontakaapimella (mistä lie sekin meille eksynyt) teippausta avittaa, mutta en saavuttanut mitään tuloksia. Töistä sitten lainasin teippauslastaa ja jo auttoi, ilmakuplia ei tullut juuri ollenkaan ja häiritsevät puhkoin neulalla. Remonttiin meni aikaa hurjat 15 min ja ärräpäitäkään ei päässyt montaa.  Tosin eipä kaakeleiden lukukaan päätä huimaa. Toivottavasti ei muuteta vähään aikaan, kun teippien pois repiminen voikin viedä sitten vähintään tuplat sen 15 min ja ärräpäät.


Huomaa Novita Bambusta neulottu illuusiotiskirätti, jossa on kaksi tähteä. (R)
Notice the illusionknitted dish cloth with two stars on it (R).


So together with my boyfriend we ended up to make our kitchen look like a bit like a McDonald's here in Finland, we call it here as a Rock Mc. So I cut black squares out of black sticker and taped them to the tiles. First I managed to get huge amount of air bubbles, but after borrowing a tape spatula from work, the taping took only 15 minutes with no air bubbles.  Well, there weren't exactly so huge number of tiles either... The tiles were originally white and light grey, but you can't tell exactly which ones are grey, when they are next to black. Although the black doesn't seem to stand out at all either, because my boyfriend hasn't noticed the taping at all :D




Mikki-kello minulla on ollut jo  vuosikaudet (ja lähes samanmoisen ajan kello on odottanut paristojen vaihtoa). Vielä pitäisi hankkia peltinen Coca-Cola kalenteri, vain siksi että se sopii sisustukseen ja väreihin. Ja eikös se niin mene, että yksi kohta kun on rempattu, niin joku toinen alkaa häiritsemään, koska ei sovi kokonaisuuteen.  Eli sitten joku kaunis päivä seinäkaapit ja muka ruokapöydän virkaa toimittava pöytä pitäisi maalata valkoisiksi.

I have owned the Mickey Mouse clock for years (and almost as long it has waited for changing batteries). Now we need just a Coca-Cola calendar made out of sheet metal. And Coca-Cola only because it goes with the colors. And when you have fixed one little detail in your home, another needs to be fixed too. Like now we have to paint our kitchen cupboards and so called dining table with white. 

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vuoden eka ja lupaus

Ohje: Gabriela's Wings (R)
Lanka: Handu Merino/ alpakkasukkalanka
Väri: Mitä silmät ei nää
Menekki: 100g
Tiheys: 18s ja 30 krs
Puikot: 2,5 mm
Koko: 96 x 46 cm











Työ oli helppo ja nopea eikä paljoa tarvinnut neuloessa ajatella. Lankaa jäi n. 20 cm:n pätkä. Huivi ei ihan mene kaksi kertaa kaulan ympäri, joten aavistuksen isompi siitä olisi voinut tulla, mutta kyllä tämäkin palvelee tarkotustaan. Lanka oli tosi ihana neulottava ja värit vaihtuvat kauniisti.
Ensin meinasin jättää ainaoikein -osiot pois, sitten konsultoin avokkia ja neuloin niitä muutaman. Ainaoikeasta tulikin tosi kivaa ja kaunista jälkeä. Ainaoikein neule on ihan liian aliarvostettu, ainakin minun osaltani. Pitäisi käyttää sitä useammin ja antaa sille enemmän mahdollisuuksia. Sitä paitsi, se on todella nopeaa neulomista, nurjat kerrokset eivät ole niitä mielekkäimpiä neulottavia.



This was fast and easy to knit. There is about 20 cm of yarn left. I could have made out a bigger scarf, but this is quite enough as well. The yarn was very comfortable to knit. 
First I thought not to knit garter stitch sections, but after consulting my boyfriend I knitted few and am very pleased to them, they are beautiful and makes a perfect match with this yarn. I don't appreciate enough garter stitches, I should. And they are so easy and fast to knit, I don't like much to purl.









Huivista tuli kiva, tosin värit vähän mietityttävät, sillä en yleensä käytä näitä värejä. Nämä ovat ehkä turhan hempeät ja maalliset makuuni. Joten nähtäväksi jää, käytänkö huivia siis ollenkaan vai lahjoitanko pois...  Sisko varmaankin tykkäisi. Tai siskonpoika. Hän kuulemma haluaa myös kolmiohuivin. Sinivihreän. Pitänee sitten tekaista semmoinen, tai ainakin langat lahjoittaa siskolle kyseiseen projektiin. Jos minun langoissani on joku vyyhti, joka kelpaa pojalle... 





I like the scarf although I'm not sure about the colors, because I don't usually wear colors like this light and down-to-earth. So we will see, if I'm going to use the scarf at all, but of course I can always donate it to my sister. Or her son. He would like to have a triangel shaped scarf too. Green-blue. I have some skeins to show him, if he would just accept one of them...  



Uudenvuodenlupaus: teen valmiiksi tämän ikuisuusprojektin, Sagrantino Shawlin (R). Tänä vuonna. Vuoden päivät sitä on tehtailtukin jo, olisi aika edistyä siinä. Onhan siinä puolet jo valmiina ja tätä vuotta on vuosi aikaa, joten kaiken järjen mukaan sen pitäisi valmistua. Kuvio ilmeisesti on niin yksinkertainen, että sitä ei jaksa koko aikaa neuloa ja aina tulee uusia kivempia projekteja eteen. 
Kuten, että itse tarvitsisin kestävät, ohuet villasukat ja haluaisin jonkin kivan lämpimän myssyn, avokille pitäisi tehdä sukat (tosin ei välttämättä käytä), huivi ja hanskat. Lisäksi olisi yksi keskeneräinen lapaspari (tietysti se toinen uupuu) ja huivi, jota olen tehnyt jo muutaman vuoden --tai siis en ole tehnyt :) Niin pitkälle en kuitenkaan lupauksissa mene, että ne lupaisin tehdä. Tosin ajatuksena oli ne nyt lomalla neuloa, mutta eipä tätä lomaa loppujen lopuksi paljon jäänyt ja rästitenttiinkin pitäisi jo lukea. 
Tai sitten on niitä ns. pakollisia projekteja, kuten siskontytön 1-vuotissynttärit. Jotka ovat siis parin viikon päästä ja aloitettua lahjaa tasan nolla. Ajatuksissa olisi itse neuloa mekko, mallinkin löysin eilen, Bloom (R). Langat projektiin olen värjännyt siis viime keväänä. Ehtiihän sitä sitten vaikka 2-vuotissynttäreillekin, tyttö kun on sukuunsa tullut eikä liikaa pituudellaan viitsi braissailla :) Joten ei ole pelkoa, että ehtisi kasvaa mekosta ulos, etenkin kun malli on sellainen, että menee useamman vuoden. 




My New Year's resolution: I will finish this never ending project, Sagrantino Shawl (R). I have knitted it for a year now, so it would be time to have some progress. I have knitted a half of it. So if my calculates are right, I should finished it under this year... But it's like there's always some more inspiring projects coming my way. Like I would need a light fingering, wool-polyamid socks, would want to have a nice beret/cap, to my boyfriend I should knit socks (if he wears them), a scarf and mittens.
Or then there are those "must" projects, like my sister's daughter turns out one after a couple of weeks. And of course I haven't started anything. I thought about knitting a dress for her, found a perfect pattern yesterday, Bloom (R). The yarn I have dyed last spring. Well, she will turn out 2 some day as well, and she doesn't grow too quickly. Luckily the pattern is very flexible too and fits for years. 



Tässä koiruutemme riemuitsee talven iloista ja sen myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja riemullista uutta vuotta sekä mielekkäitä projekteja!




Here's our dog, who enjoys of this record braking amount of snow here in South-Finland. With this photo I wish you a joyful and happy new year and of course, pleasant and inspiring projects!